Maksatulehdus A,B,C / Marika

Maksatulehdus eli hepatiitti.
Aiheuttajan selvittäminen on tärkeää sekä lääkehoidon että taudin ennusteen eli kroonisten seurausten riskin arvioimiseksi. Maksatulehduksen aikana ja jos on viruksen krooninen kantaja, tulee välttää alkoholia ja lääkkeitä, joilla on vaikutuksia maksaan. Sen sijaan tavallinen liikkeilläolo ja liikunta eivät vaikuta taudin kulkuun haitallisesti. Mistään ruokavaliosta ei ole apua kroonista hepatiittia sairastavilla.

Oireet:
Eri hepatiittivirusten aiheuttamat infketiot ovat oireiltaan hyvin samankaltaisia. Ensin voi olla muutama päivä lämpöilyä, epämääräisiä vatsavaivoja, väsymystä, ruokahaluttomuutta ja pahoinvoinnin tunnetta. Sitten ilmaantuu silmänvalkuaisten ja ihon keltaisuus. Jotkut huomaavat ensimmäiseksi virtsan muuttuvan tummaksi.
Esioireet voivat puuttua tai olla niin lieviä, ettei niitä huomaa.



Hepatiitti A-virus (HAV)

Taudin itämisaika on 15–50 vrk. HAV ei jää krooniseksi ja tauti paranee 2–4 viikossa ilman jälkitauteja. Vakavat, maksakuolioon johtavat taudit ovat hyvin harvinaisia (vain yksi tuhannesta). Uupumus jatkuu joillakin muutaman kuukauden maksatulehduksen jo rauhoituttua. Sairaalahoito on harvoin tarpeen. Hepattii A:ta sairastava erittää virusta ulosteeseen ja on tartuttava vain viikon ajan. Parantavaa lääkettä ei ole. Tautia epäiltäessä se voidaan tunnistaa verestä viruksen vasta-ainetutkimuksella.

Ehkäisy
HAV tarttuu vain sitä erittävän ihmisen ulosteiden kautta. Tavallisimmin sen saa ulosteiden saastuttaman veden tai ruoan kautta. Hepatiitti A -infektiota vastaan on olemassa erittäin tehokas rokote.

Hepatiitti B-virus (HBV)

HBV tarttuu ihmisveren ja sukupuoliyhteyden välityksellä ja virusta kantavasta äidistä syntyvään lapseen. Kantajaäidille syntyvistä lapsista joka viides saa infektion, jos lasta ei suojata rokotteella heti syntymän jälkeen.

Oireet: 
Akuutin B-hepatiitin oireet

Akuutti B-hepatiitti on yleensä melko vähäoireinen. 
Potilaalla voi olla lievää:

• pahoinvointia
• ylävatsakipua
• ruokahaluttomuutta
• ihon, silmänvalkuaisten tai limakalvojen keltaisuutta
• joskus myös nivelvaivoja

Akuutin B-hepatiitin itämisaika on noin 1 - 6 kuukautta.

Kroonisen B-hepatiitin oireet

Osa akuutin B-hepatiitin sairastuneista voi jäädä viruksen kantajiksi. Näille henkilöille kehittyy krooninen B-hepatiitti.

Krooninen B-hepatiitti on yleensä lievä ja oireeton. 
Myöhemmin, jos potilaalle kehittyy maksan vajaatoiminta, voi krooninen B-hepatiitti aiheuttaa mm.:

• väsymystä
• ihon, silmänvalkuaisten tai limakalvojen keltaisuutta
• laihtumista
• lihasheikkoutta
• turvotuksia
• tavallista suurempaa verenvuototaipumusta

Toteaminen:
B-hepatiitti todetaan verestä osoittamalla sieltä viruksen rakenne tai viruksen vasta-aineita. Jos infekio todetaan, seurataan laboratoriotestein häviääkö virus itsestään. Jos se ei 6 kk:n kuluessa häviä, se jää useimmiten krooniseksi. Tällöin mitataan, paljonko viruksia on millilitrassa verta ja määritetään viruksen alatyyppi. Näitä tietoja tarvitaan hoitopäätöksen tekemiseen. Useimmiten pyydetään myös potilaan seksikumppanit ja perheenjäsenet tutkimuksiin, jotta oireettomat tartunnat havaitaan. Lisäksi taudin aktiivisessa vaiheessa seurataan maksan toimintaa verikokeilla. Sairaalahoito on harvoin tarpeen.

Hoito:
Akuutin B hepatiitin hoito

Akuutti hepatiitti B ei välttämättä vaadi hoitoa, sillä tauti paranee usein itsestään. Tarvittaessa akuutin vaiheen hoito on oireenmukaista. Aikusiällä akuutin B-hepatiitin saaneista pysyviksi viruksen kantajiksi jää keskimäärin alle 5 %.

Kroonisen B-hepatiitin hoito

Kaikille viruksen kantajiksi jääneille potilaille (ns. HBV-DNA-positiivisille potilaille; potilaille, joilla hepatiitti B on muuttunut krooniseksi) olisi laadittava seuranta- tai hoitosuunnitelma. Kroonisen B-hepatiitin lääkehoidon tavoitteena on viruksen häätäminen tai virusmäärän saaminen niin pieneksi, ettei sitä voida enää mitata (eli tavoitteena on ns. virologisen hoitovasteen saavuttaminen). Lyhyellä tähtäimellä hoidon tavoitteena on vähentää veressä oleva virusmäärä. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on kirroosin ja maksasyövän kehittymisen estäminen.

Ensisijaisena lääkkeenä kroonisen hepatiitti B:n hoidossa käytetään yleensä interferonia. Tällä lääkkeellä tuetaan kehon omaa immuunijärjestelmää. Uuden sukupolven ns. pegyloidut interferonilääkkeet annostellaan ihonalaisena pistoksena kerran viikossa vuoden ajan. Vaihtoehtoisesti kroonisen B-hepatiitin hoidossa voidaan käyttää myös suun kautta otettavia, nukleosidi- tai nukleotidianalogien ryhmään kuuluvia lääkkeitä. Tällöin hoidon pituus on yleensä useita vuosia, jopa potilaan loppuelämän kestävä lääkehoito voi olla tarpeen.

Ehkäisy:
Hepatiitti B -infektiota vastaan on olemassa erittäin tehokas rokote. Yksi 3 rokoteannoksen sarja antaa elinikäisen suojan. Terveydenhuollon potilastyössä toimivat, viruksen kantajien seksikumppanit ja perheenjäsenet, kantajaäidille syntyvät lapset ja pistoshuumeiden käyttäjät saavat maksuttomasti ehkäisevän rokotteen. Heti syntymän jälkeen kantajaäidin lapselle annettu tai verineulanpiston jälkeen turman uhrille annettu hepatiitti B -vasta-aine ja rokotus estävät infektiot lähes täysin. Raskaana olevat seulotaan neuvoloissa HBV:n suhteen ennen synnytystä. Virus tuhoutuu nopeasti veren kuivuessa, joten ympäristössä olevasta verestä tai esimerkiksi puistoissa ajelehtivista huumeneuloista ei seuraa infektiota, vaikka kätensä niihin pistäisi. Ehjän ihon läpi ja suutelemisessa virus ei tartu. HBV:n kantajan ja naiskantajan kumppanimiehen on käytettävä kondomia yhdynnöissä.

Hepatiitti C-virus (HCV)
HCV on yleisin Suomessa esiintyvä maksatulehduksen aiheuttaja. Akuutti C-hepatiitti on yleensä oireeton. Vain noin joka neljännellä potilaalla on oireita, kuten lievää pahoinvointia. Hoitamattomana C-hepatiitti muuttuu krooniseksi neljällä potilaalla viidestä.

Oireet:
Akuutin C-hepatiitin oireet

Akuutti C-hepatiitti on yleensä oireeton. 
Vain noin joka neljännellä potilaalla on oireita, kuten:

• lievää pahoinvointia
• ruokahaluttomuutta
• ihon, silmänvalkuaisten tai limakalvojen keltaisuutta ja
• kuumetta.

Akuutin C-hepatiitin itämisaika on noin 15 - 150 vuorokautta.

Kroonisen C-hepatiitin oireet

Valtaosa akuutin C-hepatiitin sairastuneista jää viruksen kantajiksi. Näille henkilöille kehittyy krooninen C-hepatiitti.

Krooninen C-hepatiitti on yleensä oireeton. Sairaus havaitaan tavallisesti selvitettäessä kohonneiden maksa-arvojen syytä.

Toteaminen:

Taudin määritys tehdään vasta-ainetutkimuksella tai viruksen osoittamisella verestä geenimonistusmenetelmällä. Lääkehoitoon valmistauduttaessa määritetään, kuten HBV-infektiossakin, jo syntyneen maksavaurion aste sekä virusten määrä ja niiden alatyyppi.

Tartunta:
C-hepatiitti tarttuu pääosin verikontaktin kautta (esim. likaiset huumeneulat, ulkomailla tehdyt verensiirrot), mutta tauti voi myös siirtyä äidiltä syntyvään lapseen tai tarttua suojaamattoman yhdynnän kautta.

 

Hoito:

Hoitoa tarjotaan niille, joille infektio jää krooniseksi ja joilla todetaan maksatulehdus. Hoitona on pistoksena annettava interferoni ja siihen liitetty ribaviriini-tablettihoito. Hoidon pituus on muun muassa viruskannasta riippuva ja kestää 3–16 kk. Hoitoon liittyy niin paljon haittavaikutuksia, että joka kymmenes ei pysty viemään sitä läpi. Kun hoito onnistuu, virus poistuu elimistöstö.

Ehkäisy:

Hepatiitti C -infektioon ei ole käytössä rokotetta eikä vasta-ainehoitoa.

Lähteet: 
www.hepatiitti.fi
www.terveyskirjasto.fi