Eturauhassyöpä (carcinoma prostatae)

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpätauti Suomessa. Suurin potilasryhmä ovat yli 70-vuotiaat miehet. Eturauhassyöpä on varhaisvaiheessa usein oireeton tai oireet ovat hyvin lieviä ja siksi sairaus voi helposti jäädä havaitsematta. Oireet viittaavat yleensä levinneeseen syöpään.

Syövän syntymisen ja kehittymisen syy on tuntematon. Vastoin yleistä uskomusta eturauhassyöpä kasvaa pääsääntöisesti hyvin hitaasti niin, että valtaosa syöpää sairastavista miehistä ehtii kuolla muihin sairauksiin ja monilta miehiltä syöpä löytyy vasta kuolinsyytutkimuksissa ilman, että sillä olisi ollut siihen asti mitään terveydellistä merkitystä.

Eturauhassyövän riskitekijöitä:
- Ikä
- Perinnöllinen taipumus
- Runsas rasvan käyttö
- Ylipaino
- Tupakointi
- Beetakaroteeni
- D-vitamiinin puute

Oireet:
Syövän oireet ovat usein samanlaisia kuin hyvänlaatuisen eturauhasen liikakasvun oireet, mutta ne pahenevat nopeammin. Tavallisia oireita ovat erilaiset virtsaamiseen liittyvät vaivat, kuten virtsasuihkun heikkous tai katkonaisuus, tihentynyt virtsaamisen tarve erityisesti öisin ja tunne, ettei virtsarakko tyhjene kunnollisesti. Hälyttäviä oireita ovat erilaiset virtsaamisvaikeudet, virtsaamiskivut ja verivirtsaisuus. Levinneen syövän oireisiin kuuluvat lisäksi lantion ja alaselän kiputilat ja lonkkakipu.


Hoitovaihtoehdot:
- Aktiivinen seuranta ja mahdollisesti myöhemmin aloitettava hormonihoito (hormoni hoitoa käytetään silloin kun syöpä on jo toteamisvaiheessa lähettänyt etäpesäkkeitä tai se on uusiutunut aikaisemman hoidon jälkeen)
- Leikkaus (ensisijainen vain eturauhaskapselin sisään rajoittuneissa syöpätapauksissa)
- Ulkoinen sädehoito (valitaan ensisijaiseksi hoidoksi silloin kun potilasta ei leikata)
- Kudoksen sisäinen sädehoito eli brakyterapia 

Hoitomuodon valintaan vaikuttavat syövän levinneisyys sekä potilaan ikä ja yleiskunto. Pelkkä aktiivinen seuranta riittääm jos syöpä on rajoittunut ja etenee hyvin hitaasti. Jos potilas on iäkäs, saattaa käydä niin, ettei syöpä aiheuta lainkaan oireita hänen elinaikanaan.


Lähteet: Sairaanhoito ja huolenpito (2014 painos)
www.miesklinikka.com

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhasen vajaatoiminta/hypotyreoosi

Kilpirauhanen on noin 25 grammaa painava rauhanen joka sijaitsee kaulalla kurkunpään alapuolella. Se tuottaa kilpirauhashormonia, joka kiihdyttää elimistön toimintaa. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa kilpirauhanen ei tuota riittävästi kilpirauhashormonia. Kilpirauhashormonit vaikuttavat koko elimistön toimintaan.

Vajaatoiminnan syitä

• Kilpirauhasen krooninen autoimmuunitulehdus on yleisin vajaatoiminnan syy nykypäivänä. Muodostuu vasta-aineita omia kudoksia kohtaan.
 
• Liikatoiminnan hoidon jälkitila - leikkaus tai radiojodihoito
• Synnynnäisesti puuttuva kilpirauhanen tai riittämätön kilpirauhashormonituotanto
• Aivolisäkkeestä riittämätön TSH-tuotanto 
• Synnytyksen jälkeinen tulehdus tai subakuutti tulehdus (silloin usein ohimenevä vajaatoiminta)
• Tietyt lääkkeet, kuten amiodaroni (lääke sydämen rytmihäiriöihin), interferoni-alfa ja interleukin-2 (immunoterapialääkkeitä) sekä lithium (lääke maanis-depressiivisen taudin hoitoon)
• Jodin puute tai liiallinen jodin saanti. Suomessa jodinsaanti on yleensä riittävä, sillä jodia on lisätty ruokasuolaan vuodesta 1949 lähtien.
• Amyloidoosi, sarkoidoositaudit tai hematochromatoositaudit voivat joskus harvoin asettaa erittämiä aineitaan kilpirauhaseen

Oireet

Oireet kehittyvät usein hitaasti ja ihminen pystyy pitkään sopeutumaan vajaatoiminnasta aiheutuviin oireisiin niitä huomaamatta.

• Väsymys, lisääntynyt unen tarve
• Ajatuksen hitaus, masentuneisuus, aloitekyvyttömyys
• Palelu
• Kuiva iho, vähentynyt hikoilu
• Kuiva ohut tukka, hiustenlähtö
• Ummetus
• Painonnousu
• Turvotus, silmien ympärillä, jalat, kädet, rannekanavaoireyhtymä
• Kuorsaaminen, uniapnea
• Käheys, äänen madaltuminen naisilla
• Alentunut kuulo
• Hidastunut akillesjänneheijaste
• Nivel- ja lihaskipuja
• Lihasheikkous, sydämen vajaatoimintaa
• Hidas sydämen syke, matala verenpaine, mutta joskus diastolisen verenpaineen nousu
• Kuukautishäiriöt (runsaat kuukautiset, pitkät välit, kuukautisten poisjääminen)
• Lapsettomuus
• Lapsilla kasvun hidastuminen 

Kuinka kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta?

Hormonitoimintaa voidaan mitata yksinkertaisella verinäytteellä.

Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) syntyy, kun kilpirauhanen ei enää pysty tuottamaan riittävästi kilpirauhashormoneja.

Kilpirauhashormoni (tyroksiini) ylläpitää kehon aineenvaihduntaa ja vaikuttaa kaikkiin kehon soluihin, joten mahdollisia oireita on paljon. Vaikeassa vajaatoiminnassa oireet ovat yleensä selkeitä, mutta koska ne tulevat usein hitaasti ja salakavalasti, potilas voi tottua niihin eikä liitä niitä sairauteen. Diagnoosin voi saada myöhässä nykyäänkin. Potilaalla voi olla oireita kun laboratoriokokeet ovat vain hiukan poikkeavia. Tässä tapauksessa voidaan tehdä puolen vuoden hoitokokeilu pienellä tyroksiiniannoksella, jotta nähdään paraneeko tilanne.

On muistettava, että on olemassa muitakin terveysongelmia kuin kilpirauhassairaudet, jotka voivat aiheuttaa samanlaisia oireita.

Vajaatoiminnan hoito

Hoitoperiaate on selvä: korvataan puuttuva kilpirauhashormoni. Kun on varmistettu, että kyseessä on hoitoa vaativa kilpirauhasen vajaatoiminta, aloitetaan lääkehoito antamalla tyroksiinia, samaa hormonia kuin elimistö itse tekee.

Hoito aloitetaan varovaisesti pienellä annoksella. Ylläpitoannos on aikuisella tavallisesti Thyroxin 100 mikrogrammaa 1 - 1,5 tablettia vuorokaudessa.

Liian korkea aloitusannos voi aiheuttaa sydänvaivoja, varsinkin iäkkäällä potilaalla sepelvaltimotauti voi antaa oireita. Aloitusannos on terveellä ihmisellä 25-50 mikrogrammaa tyroksiinia. Jos on sepelvaltimotauti tai ihminen on iäkäs, on hyvä aloittaa vielä pienemmällä annoksella (12,5 mikrogrammaa) ja lopullinen annos voidaan pitää hieman matalampana kuin muuten. Suomessa on kaksi tablettikokoa, Thyroxin 0,1 mg (= 100 mikrogrammaa) eli "aikuisten tyroksiini" ja Thyroxin 25 mikrogrammaa eli "lasten tyroksiini".

Annosta lisätään 4 - 6 viikon välein potilaan kliinisen tilan ja laboratorioarvojen mukaan.

Jos vajaatoiminta on alkanut nopeasti, esim. kilpirauhanen on poistettu leikkauksella tai radiojodihoidolla, tyroksiiniannosta voidaan lisätä nopeammin.

Piilevässä vajaatoiminnassa voidaan harkita aloitetaanko hoito vai ei. Jos potilaalla on oireita, voidaan kokeilla hoitoa. Jos TSH on yli 10, hoito aloitetaan, vaikka T4V on normaali. Jos TSH on 5-10 ja vasta-ainetaso on korkea, suositellaan myös hoidon aloittamista. Samoin jos kolesteroli on korkea.

Thyroxin lääkitys otetaan aamuisin tyhjään vatsaan vähintään 10 minuuttia ennen aamupalaa, ellei ole lääkärin kanssa toisin sovittu. Kun laboratoriokokeet tarkistetaan, otetaan sen päivän lääkeannos vasta verinäytteen ottamisen jälkeen.

Rauta, kalsium, kolesteroliin ja tietyt mahalaukun tulehdukseen käytettävät lääkkeet häiritsevät tyroksiinin imeytymistä. Tyroksiinin ja näiden lääkkeiden ottamisen välissä on oltava vähintään 4 tunnin tauko.

Estrogeeni, jota käytetään vaihdevuosioireisiin ja ehkäisypillereissä, sekä epilepsialääkkeet voivat nostaa tyroksiinin tarvetta. Jos on aloitettu näiden lääkkeiden käyttö, on syytä kontrolloida kilpirauhasen toimintaa parin kuukauden kuluttua.

Raskauden aikana kilpirauhashormonin tarve suurenee yleensä 25–50 mikrogrammaa. Tyroksiinin annos arvioidaan raskauden alettua ja myöhemmin 2 - 3 kertaa raskauden aikana. Riittävä tyroksiini on eritysen tärkeä raskauden aikana. Synnytyksen jälkeen vähennetään heti tyroksiiniannos samaan annokseen mikä oli käytössä ennen raskautta. TSH tarkastetaan vielä 2 kuukautta synnytyksen jälkeen. Raskausaikana usein annettava rautalääkitys vähentää tyroksiinin imeytymistä, joten mahdollinen rautalääkitys olisi hyvä ottaa iltaisin ja tyroksiini entiseen tapaan aamuisin.

Lähteet: www.kilpirauhasliitto.fi

Kirurginen potilas

1. Kirurgisen hoitotyön terminologiasta:

Perioperatiivinen hoitotyö = käsittää pre-, intra- ja postoperatiivisen hoitotyön vaiheet

Preoperatiivinen hoitotyö =  tarkoitetaan välittömästi ennen operaatiota/leikkausta toteutettavaa hoitotyötä

Intraoperatiivinen hoitotyö = leikkaussalissa tapahtuvaa hoitotyötä

Postoperatiivinen hoitotyö =  välittömästi operaation jälkeen (yleensä heräämössä) toteutuvaa hoitotyötä

Lyhki = Lyhytjälkihoitoinen kirurgia tarkoittaa potilaan kotiuttamista noin yhdestä kolmeen päivää leikkauksen jälkeen.

Päiki = Päiväkirurgia on ennalta hyvin suunniteltua leikkaustoimintaa. Potilas tulee sairaalaan aamulla tai aamupäivällä ja kotiutuu seurannan ja kotihoito-ohjauksen jälkeen saman päivän aikana.

Eksogeeninen infektio = Ulkopuolelta syntynyt infektio, jolloin tartuttajana voi olla muut ihmiset tai ympäristö

Endogeeninen infektio = tarkoittaa sisäsyntyistä infektiota, joka on lähtöisin potilaan 
omasta mikrobifloorasta

Puhtausluokka = 
1. PUHDAS

Ei infektioita
Mahasuolikanavaa, virtsateitä tai hengitysteitä ei avata.

2. PUHDAS KONTAMINOITUNUT
Ei infektioita
Mahasuolikanava, virtsatiet tai hengitystiet avataan

3. KONTAMINOITUNUT
Rajoittunut infektio leikkausalueella

4. LIKAINEN

Levinnyt infektio

Laskimoanesteetti = suonensisäinen lääkeaine nukutukseen

Lihasrelaksantti = lihaksia lamaavia tai lihasjännitystä alentavia lääkeaineita

Verityhjiö = estetty verenkierto leikattavassa raajassa

Laparotomialeikkaus = vatsaontelon avoleikkaus

Tähystysleikkaus =  toimenpide, jossa tutkitaan elimistön sisäosia endoskoopilla eli tähystimellä


2. Eri anestesiamuodoista:
Anestesia: on lääketieteen termi, jolla tarkoitetaan kivun poistoa ihmisen tai eläimen toimenpiteen ajaksi.

Yleisanestesia: on tila, jossa potilas ei tunne kipua, reagoi siihen tai muista sitä jälkikäteen. kivun poisto, nukutus ja tarvittaessa lihasten rentoutus.

Selkäydinpuudutus = Spinaalipuudutus: tarkoituksena on puuduttaa leikattava alue.

Selkäydinpuudutus laitetaan alaselän alueelta lannenikamien välistä, kylkiasennossa. Puudutuksen vaikutus kestää 1-2 tuntia, jonka jälkeen liikuntakyky palautuu.

Epiduraalipuudutus: Epiduraalipuudutuksen laittaa anestesialääkäri, joka on sairaalassa ympäri vuorokauden. Epiduraalipuudutuksella voi olla synnytyksen edistymistä hidastava vaikutus, jos se laitetaan liian varhaisessa vaiheessa. Ennen puudutuksen antamista äidin käteen asetetaan nesteensiirtokanyyli, jonka kautta annettu neste estää verenpaineen laskua puudutuksen alkuvaiheessa. Lääkärin laittaessa puudutusta äiti makaa kyljellään. Silloin on tärkeää olla liikkumatta, jotta epiduraalitila ristiselästä löytyy.

Epiduraalitilaan laitetaan katetri, jonka kautta lääkeaine ruiskutetaan. Katetri on selässä synnytyksen ajan, ja sen avulla puudutus voidaan uusia tarvittaessa. Kerta-annoksen vaikutus kestää 1,5 - 3 tuntia. Äidillä säilyy yleensä tunto jaloissa lääkityksen aikana. 

Paikallispuudutus: Paikallispuudutuksessa puudutetaan leikattava alue paikallisesti. Toipuminen puudutuksesta on nopeaa. Soveltuu pieniin toimenpiteisiin jotka ovat kestoltaan lyhyitä.

Plexuspuudutus: puudutetaan toimenpidealueelle tulevat hermot niin, että kivun tuntuminen estyy.  Puudutettua raajaa ei pysty liikuttamaan ja käteen tulee kantoside (mitella) puudutuksen vaikutuksen ajaksi.  Tämä puudutus toimii myös hyvänä kivunhoitona toimenpiteen jälkeen sillä puudutuksen kesto on 8-12 tuntia.

3. Kirurgisen potilaan preoperatiivisesta ohjauksesta ja valmisteluista

- Selkokielinen ja riittävä potilasinformaatio, sekä ohjaus
- Mitä leikataan? Miksi? Miten? (esim. anestesiamuoto ja leikkausmuoto) ja milloin sekä kenen toimesta?
- Mitä mahdollisia komplikaatioita leikkaukseen ja anestesiaan liittyy?
- Miten leikkaukseen valmistaudutaan?
- Mitä operaation jälkeen tapahtuu, mitä tarkkaillaan ja miksi?
- Milloin pääsee kotiin?
- Miten pitkä sairasloma on?
- Miten toipumisaikana tulee toimia/elää? (esim. haavan ja kivunhoito, apuvälineet liikkumisessa)
- Tarvitaanko jälkitarkastusta?

4. Kirurgisen potilaan postoperatiivisesta tarkkailusta

- Verenkierron, nestetasapainon ja virtsanerityksen seuranta
- Hengityksen seuranta
- Tajunnan taso ja lihastoiminnan seuranta
- Leikkaushaavan ja vuodon seuranta
- Lämpötilan seuranta
- Pahoinvoinnin seuranta
- Kivun seuranta

5. Leikkauskomplikaatioista

Tavallisimpia leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita:

verenvuoto
nestetasapainohäiriö
sokki
haavainfektio
laskimotukos
keuhkoveritulppa
keuhkokuume
keuhkojen osan ilmattomuus eli atelektaasi
sydämen toiminnan ongelmat
suolen lamaantuminen
kiinnikkeiden aiheuttama suolentukkeuma
ompeleen pettäminen

Välittömiä hoitotoimenpiteiden komplikaatioita voidaan vähentää koulutuksella ja harjoituksella.
Viivästyneiden komplikaatioiden ehkäisy ja hoito valitaan komplikaation mukaan.

6. Kirurgisen potilaan kotiutuksesta ja ohjauksesta
Yksi tärkeimmistä kirurgisen potilaan tavoitteista on toipua operaatiosta ilman komplikaatioita.
Oikea vuoteesta nousu ja laskeutumistekniikka.
Mahdollisten apuvälineiden oikea hallinta ja käyttö.
Raajojen trombiprofylaktiset liikkeet: vuodelepo altistaa jalkojen verisuonitukoksille joita jumppa ehkäisee.
Oikea syvähengitys- ja yskimistekniikka.
Ohjeistus : Miten pitkä sairasloma on? Miten toipumisaikana tulee toimia/elää? (esim. haavan ja kivunhoito, apuvälineet liikkumisessa) Tarvitaanko jälkitarkastusta?

Maksatulehdus A,B,C / Marika

Maksatulehdus eli hepatiitti.
Aiheuttajan selvittäminen on tärkeää sekä lääkehoidon että taudin ennusteen eli kroonisten seurausten riskin arvioimiseksi. Maksatulehduksen aikana ja jos on viruksen krooninen kantaja, tulee välttää alkoholia ja lääkkeitä, joilla on vaikutuksia maksaan. Sen sijaan tavallinen liikkeilläolo ja liikunta eivät vaikuta taudin kulkuun haitallisesti. Mistään ruokavaliosta ei ole apua kroonista hepatiittia sairastavilla.

Oireet:
Eri hepatiittivirusten aiheuttamat infketiot ovat oireiltaan hyvin samankaltaisia. Ensin voi olla muutama päivä lämpöilyä, epämääräisiä vatsavaivoja, väsymystä, ruokahaluttomuutta ja pahoinvoinnin tunnetta. Sitten ilmaantuu silmänvalkuaisten ja ihon keltaisuus. Jotkut huomaavat ensimmäiseksi virtsan muuttuvan tummaksi.
Esioireet voivat puuttua tai olla niin lieviä, ettei niitä huomaa.



Hepatiitti A-virus (HAV)

Taudin itämisaika on 15–50 vrk. HAV ei jää krooniseksi ja tauti paranee 2–4 viikossa ilman jälkitauteja. Vakavat, maksakuolioon johtavat taudit ovat hyvin harvinaisia (vain yksi tuhannesta). Uupumus jatkuu joillakin muutaman kuukauden maksatulehduksen jo rauhoituttua. Sairaalahoito on harvoin tarpeen. Hepattii A:ta sairastava erittää virusta ulosteeseen ja on tartuttava vain viikon ajan. Parantavaa lääkettä ei ole. Tautia epäiltäessä se voidaan tunnistaa verestä viruksen vasta-ainetutkimuksella.

Ehkäisy
HAV tarttuu vain sitä erittävän ihmisen ulosteiden kautta. Tavallisimmin sen saa ulosteiden saastuttaman veden tai ruoan kautta. Hepatiitti A -infektiota vastaan on olemassa erittäin tehokas rokote.

Hepatiitti B-virus (HBV)

HBV tarttuu ihmisveren ja sukupuoliyhteyden välityksellä ja virusta kantavasta äidistä syntyvään lapseen. Kantajaäidille syntyvistä lapsista joka viides saa infektion, jos lasta ei suojata rokotteella heti syntymän jälkeen.

Oireet: 
Akuutin B-hepatiitin oireet

Akuutti B-hepatiitti on yleensä melko vähäoireinen. 
Potilaalla voi olla lievää:

• pahoinvointia
• ylävatsakipua
• ruokahaluttomuutta
• ihon, silmänvalkuaisten tai limakalvojen keltaisuutta
• joskus myös nivelvaivoja

Akuutin B-hepatiitin itämisaika on noin 1 - 6 kuukautta.

Kroonisen B-hepatiitin oireet

Osa akuutin B-hepatiitin sairastuneista voi jäädä viruksen kantajiksi. Näille henkilöille kehittyy krooninen B-hepatiitti.

Krooninen B-hepatiitti on yleensä lievä ja oireeton. 
Myöhemmin, jos potilaalle kehittyy maksan vajaatoiminta, voi krooninen B-hepatiitti aiheuttaa mm.:

• väsymystä
• ihon, silmänvalkuaisten tai limakalvojen keltaisuutta
• laihtumista
• lihasheikkoutta
• turvotuksia
• tavallista suurempaa verenvuototaipumusta

Toteaminen:
B-hepatiitti todetaan verestä osoittamalla sieltä viruksen rakenne tai viruksen vasta-aineita. Jos infekio todetaan, seurataan laboratoriotestein häviääkö virus itsestään. Jos se ei 6 kk:n kuluessa häviä, se jää useimmiten krooniseksi. Tällöin mitataan, paljonko viruksia on millilitrassa verta ja määritetään viruksen alatyyppi. Näitä tietoja tarvitaan hoitopäätöksen tekemiseen. Useimmiten pyydetään myös potilaan seksikumppanit ja perheenjäsenet tutkimuksiin, jotta oireettomat tartunnat havaitaan. Lisäksi taudin aktiivisessa vaiheessa seurataan maksan toimintaa verikokeilla. Sairaalahoito on harvoin tarpeen.

Hoito:
Akuutin B hepatiitin hoito

Akuutti hepatiitti B ei välttämättä vaadi hoitoa, sillä tauti paranee usein itsestään. Tarvittaessa akuutin vaiheen hoito on oireenmukaista. Aikusiällä akuutin B-hepatiitin saaneista pysyviksi viruksen kantajiksi jää keskimäärin alle 5 %.

Kroonisen B-hepatiitin hoito

Kaikille viruksen kantajiksi jääneille potilaille (ns. HBV-DNA-positiivisille potilaille; potilaille, joilla hepatiitti B on muuttunut krooniseksi) olisi laadittava seuranta- tai hoitosuunnitelma. Kroonisen B-hepatiitin lääkehoidon tavoitteena on viruksen häätäminen tai virusmäärän saaminen niin pieneksi, ettei sitä voida enää mitata (eli tavoitteena on ns. virologisen hoitovasteen saavuttaminen). Lyhyellä tähtäimellä hoidon tavoitteena on vähentää veressä oleva virusmäärä. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on kirroosin ja maksasyövän kehittymisen estäminen.

Ensisijaisena lääkkeenä kroonisen hepatiitti B:n hoidossa käytetään yleensä interferonia. Tällä lääkkeellä tuetaan kehon omaa immuunijärjestelmää. Uuden sukupolven ns. pegyloidut interferonilääkkeet annostellaan ihonalaisena pistoksena kerran viikossa vuoden ajan. Vaihtoehtoisesti kroonisen B-hepatiitin hoidossa voidaan käyttää myös suun kautta otettavia, nukleosidi- tai nukleotidianalogien ryhmään kuuluvia lääkkeitä. Tällöin hoidon pituus on yleensä useita vuosia, jopa potilaan loppuelämän kestävä lääkehoito voi olla tarpeen.

Ehkäisy:
Hepatiitti B -infektiota vastaan on olemassa erittäin tehokas rokote. Yksi 3 rokoteannoksen sarja antaa elinikäisen suojan. Terveydenhuollon potilastyössä toimivat, viruksen kantajien seksikumppanit ja perheenjäsenet, kantajaäidille syntyvät lapset ja pistoshuumeiden käyttäjät saavat maksuttomasti ehkäisevän rokotteen. Heti syntymän jälkeen kantajaäidin lapselle annettu tai verineulanpiston jälkeen turman uhrille annettu hepatiitti B -vasta-aine ja rokotus estävät infektiot lähes täysin. Raskaana olevat seulotaan neuvoloissa HBV:n suhteen ennen synnytystä. Virus tuhoutuu nopeasti veren kuivuessa, joten ympäristössä olevasta verestä tai esimerkiksi puistoissa ajelehtivista huumeneuloista ei seuraa infektiota, vaikka kätensä niihin pistäisi. Ehjän ihon läpi ja suutelemisessa virus ei tartu. HBV:n kantajan ja naiskantajan kumppanimiehen on käytettävä kondomia yhdynnöissä.

Hepatiitti C-virus (HCV)
HCV on yleisin Suomessa esiintyvä maksatulehduksen aiheuttaja. Akuutti C-hepatiitti on yleensä oireeton. Vain noin joka neljännellä potilaalla on oireita, kuten lievää pahoinvointia. Hoitamattomana C-hepatiitti muuttuu krooniseksi neljällä potilaalla viidestä.

Oireet:
Akuutin C-hepatiitin oireet

Akuutti C-hepatiitti on yleensä oireeton. 
Vain noin joka neljännellä potilaalla on oireita, kuten:

• lievää pahoinvointia
• ruokahaluttomuutta
• ihon, silmänvalkuaisten tai limakalvojen keltaisuutta ja
• kuumetta.

Akuutin C-hepatiitin itämisaika on noin 15 - 150 vuorokautta.

Kroonisen C-hepatiitin oireet

Valtaosa akuutin C-hepatiitin sairastuneista jää viruksen kantajiksi. Näille henkilöille kehittyy krooninen C-hepatiitti.

Krooninen C-hepatiitti on yleensä oireeton. Sairaus havaitaan tavallisesti selvitettäessä kohonneiden maksa-arvojen syytä.

Toteaminen:

Taudin määritys tehdään vasta-ainetutkimuksella tai viruksen osoittamisella verestä geenimonistusmenetelmällä. Lääkehoitoon valmistauduttaessa määritetään, kuten HBV-infektiossakin, jo syntyneen maksavaurion aste sekä virusten määrä ja niiden alatyyppi.

Tartunta:
C-hepatiitti tarttuu pääosin verikontaktin kautta (esim. likaiset huumeneulat, ulkomailla tehdyt verensiirrot), mutta tauti voi myös siirtyä äidiltä syntyvään lapseen tai tarttua suojaamattoman yhdynnän kautta.

 

Hoito:

Hoitoa tarjotaan niille, joille infektio jää krooniseksi ja joilla todetaan maksatulehdus. Hoitona on pistoksena annettava interferoni ja siihen liitetty ribaviriini-tablettihoito. Hoidon pituus on muun muassa viruskannasta riippuva ja kestää 3–16 kk. Hoitoon liittyy niin paljon haittavaikutuksia, että joka kymmenes ei pysty viemään sitä läpi. Kun hoito onnistuu, virus poistuu elimistöstö.

Ehkäisy:

Hepatiitti C -infektioon ei ole käytössä rokotetta eikä vasta-ainehoitoa.

Lähteet: 
www.hepatiitti.fi
www.terveyskirjasto.fi

Märkärupi Marika&Jenni

Märkärupi on ihoinfektio, joka tarttuu erittäin helposti lapsesta toiseen, harvemmin aikuiseen. Märkärupea esiintyy pieninä epidemioina erityisesti loppukesällä mätäkuun aikana.

OIREET

Tavallisesti suupieleen tai sierainaukkoon ilmestyy ohutseinäinen rakkula, joka tavallisesti ehtii puhjeta, ennen kuin rakkulaa ehditään huomata. Rakkulan pohja erittää kudosnestettä, joka kuivuu kellertäväksi karstaksi tai ruveksi. Rakkulat ja ruvet leviävät parissa päivässä laajalle. Paikalliset imusolmukkeet turpoavat usein ja alkavat aristaa. Laajassa märkäruvessa on lisäksi kuumetta. Vastasyntyneillä infektio voi olla hengenvaarallinen.

TAUDIN TOTEAMINEN
Märkäruven diagnoosi perustuu useimmiten kliinisen tutkimukseen. Tarvittaessa ihon tulehdusmuutoksesta voidaan ottaa bakteeriviljely. Tulehdusverikokeet ovat yleensä normaalit. Tarvittaessa otetaan myös herpesnäyte. Laajassa infektiossa muutamat muutkin laboratoriokokeet saattavat olla tarpeen.

HOITO
Hoitona on antibioottivoiteen lisäksi 7–10 vrk kestävä, suun kautta annettava antibioottikuuri. Antibiootti valitaan tarvittaessa bakteeriviljelyn tuloksen perusteella. Lääkärin käyttämiä paikallisantibiotteja ovat itsehoitolääkkeiden lisäksi fusidiinihappo ja mupirosiini.

EHKÄISY

Kesäleireillä laaja märkärupiepidemia saattaa edellyttää leirin keskeyttämistä. Päiväkodeissa ja joskus kouluissakin tartuntavaaraa vähennetään hyvällä hygienialla, johon kuuluu saippuapesut, käsidesinfektiohuuhteiden huolellisempi käyttö ja päiväkodeissa pehmolelupäivien rajoittamista.

AIHEUTTAJA

Märkäruven aiheuttajiksi on todettu stafylokokki- ja streptokokkiryhmän bakteereita. Joskus märkärupi voi pesiytyä pieneen ihovammaan kuten naarmuun tai hyönteisen pistoon. Useimmiten se kuitenkin ilmaantuu näennäisesti terveelle iholle.


Märkärupi suupielessä


Märkärupi sierainten ympäristössä


-Marika Latvajärvi, Jenni Koskinen

Lähteet:
Lähihoitajan käsikirja
www.tohtori.fi
www.terveyskirjasto.fi